Ninasoma kiswahili

Saapuessani tänne en osannut sanaakaan swahilia. Jotenkin olin ajatellut, että kyllä sitä sillä englannillakin pärjää, kun se kerta on Tansanian toinen virallinen kieli. Väärässä olin. Dar es Salaamissa englannilla tuli kyllä toimeen, mutta vaikeuksia oli ymmärtämisessä molemminpuolin. Maaseudulla swahilin tarpeen todella ymmärsi. Karkeasti voi sanoa, että englantia puhuvat täällä vain hyvin kouluttautuneet. 

Paikalliset puhuvat englantia (siis ne jotka sitä puhuvat) vahvalla tansanianaksentilla. Puhe on pehmeämpää, s  lausutaan ennemminkin z:na ja n ja m kirjaimet ovat hyvin nasaalimaisia ja b:t pyöreitä. Nyt kun olen opiskellut reilun viikon verran swahilia, ymmärrän miksi.

Opetus täällä poikkeaa siitä mihin suomessa olen tottunut. Kurssilla on yhteensä viisi kiswahilin opettajaa. Irene ja Esther ovat selvästi päävastuussa opetuksesta, mutta tunneilla mukana hengaavat ja välillä jotain aiheita opettavat Upendo, Dennis ja Constantine. Välillä luokassa on vain yksi opettaja välillä kaikki viisi yhtäaikaa. Opetus tahti on todella nopeaa ja vaikka tunneille on lukujärjestyksessä annettu omat aiheet, poukkoilee opetus esimerkiksi viikonpäivien opetuksesta siihen että mitenkäs niitä verbejä taivutetaan eri persoonissa ja aikamuodoissa. Yritä siinä sitten tehdä muistiinpanoja ja pysyä perässä. 

Kun ilme tunnilla alkaa näyttää tarpeeksi tuskaiselta tulee joku "apuopettajista" viereen tuolin kanssa ja kysyy "Are you comfortable?" tai "Are you with me?". Varsinkin tuota ensimmäistä kysymystä kuulee täällä paljon ja jos esität saman kysymyksen takaisin on vastauksena "I'm comfortable when you are comfortable" mikä on todella sydäntälämmittävää. Mutta niin paljon olen saanut hokea "Yes, I'm comfortable" että se on alkanut jo hieman huvittamaan. Jostain kumman syystä se tuli minulle ensimmäisenä mieleen pohtiessani blogilleni nimeä. Tarkemmin ajateltuna nimi ei voisi olla sopivampi, sillä tämä Afrikassa reissaaminen tuntuu olevan nimenomaan mukavuuden äärirajojen kokeilua.

Uuden kielen opiskelu ei siis ole ollut kovin nautinnollista ja vaikka työntäytteiseen viikkoon on sisältynyt pari ymmärtämisen autuuden hetkeäkin, on motivaation kanssa ollut onglemia. Nautin kyllä olostani täällä ja odotan todella paljon yliopiston lukukauden alkua. Haluan päästä oppimaan tansanian viittomakieltä, tavata muita yliopiston opiskelijoita sekä nähdä millaista opetus on. Toivon että yliopistolla toimiva "sign language club" aloittaisi pian taas toimintansa jotta näkisin mitä siellä tehdään. Päässä pyörii projektiopinnot sekä opinnäytetyö (tai siis se ettei vieläkään ole edes opinnäytetyön aihetta) ja tuntuu ettei ole resursseja juuri nyt uuden kielen intensiiviseen opiskeluun.

Kotitehtävien kimpussa.. Onneksi yksi tehtävä oli myös mieluinen, eli Tansanian kansallislaulun opettelu ja sen esittäminen yhdessä ryhmän kanssa.

Minulle riittäisi että osaan ostaa torilta parachichit (avokado) ja muut hedelmät ja tavarat mitä haluan. Osaisin tervehtiä ja vastata tervehdyksiin oikealla tavalla (tapoja on satoja) ja osata esitellä itseni. Haluaisin keskittyä perus asioihin ja fraaseihin ennemmin kuin kiswahilin kielioppiin sen syvemmin. Toivottavasti tämä on vain alkutuskaa ja saan itseni innostumaan myös swahilin kieliopin saloista sillä opintoja on vielä edessä kolme viikkoa.

Loppukevennykseksi kuvia pikkuruisesta huoneestani ja aurinkoisesta pyykki-iltapäivästäni:

Kampuksen "pyykkitupa"

Näkymä pyykkipaikalta

Niin ja kiitos kaikki rakkaat blogini ihanasta vastaanotosta!

Lala salama! Eli kauniita unia! <3

Katja

Tadaa! Sain aikaiseksi blogin. Matkaa Tansanian maalla on takana jo kaksi viikkoa, joten juttua riittää enemmän kuin jaksan kirjoittaa. Olisi ehkä kannattanut laittaa blogi pystyyn ennen lähtöä, niin olisi ollut tämä aloittaminen helpompaa.

SEKOMU kampus

Mutta täällä sitä ollaan Tansaniassa. Seuraavat kolme kuukautta opiskelen Sebastian Kolowa Memorial University:ssä eli tuttavallisesti SEKOMU:ssa. Yliopisto sijaitsee Lushoton piirikunnan alueella pienessä Magamban kylässä. Täällä ollaan noin 2000m (keskiarvo siitä mitä olen saanut vastaukseksi) merenpinnan yläpuolella ja kelit ovat olleet yllätävän kylmät. Yliopisto sijaitsee siis periaatteessa keskellä viidakkoa ja lähin kylä (Lushoto) kauppoineen on tunnin kävelyn tai 20 minuutin erittäin tiivistunnelmaisen minibussimatkan päässä.

Coco beach, Dar es Salaam

Lähdin matkaan kaksin, eli luokkatoverini kanssa. Kaikki ei mennyt kaverillani ihan niinkuin piti ja vietimme viikon Dar es Salamissa tutustuen kaupungin sairaala tarjontaan. Tämän kokemuksen jälkeen kaverini näki paremmaksi  palata takaisin Suomeen ja minä päätin jatkaa matkaa yksin kohti SEKOMUa.

Ystäväni Charles, joka auttoi selviämään Dar es Salamissa

Ensimmäiset kuusi viikkoa täällä opiskelen 16 ruotsalaisen kanssa kiswahilia kielikurssityyppisessä ohjelmassa. Lokakuun alkupuolella lukukauden alkaessa siirryn yliopistoon opiskelemaan kaikenlaista mahdolllista. Ainakin tansanian viittomakieltä ja kuurouteen liittyviä opintoja on tiedossa.

Saavuin tänne viisi päivää myöhemmin kuin muut, alku matkan mutkista johtuen. Sinä aikana muut olivat saaneet tutustua niin yliopiston alueeseen kuin lähikyliin. Ensimmäiset pari päivää olin siis hieman pääpyörällä ja tunsin oloni erittäin ulkopuoliseksi. Mutta nyt viikkoa myöhemmin jo melkein tajuan missä olen ja olen tottunut niin yksin oloon kuin ruotsinkieleen.

Vasemmalla asuntola rakennuksia ja suoraan edessä kampuksen ruokala.

Pääsin tänne siis viikko sitten sunnuntaina ja maanantaina aloitin heti swahilin opinnot. Asiaa on tullut viikossa enemmän kuin pää pystyy vastaanottamaan, mutta kaikki opettajat ja kampuksen henkilökunta ovat olleet todella ihania ja auttavaisia. Asun yliopiston kampuksen asuntolassa pienessä yhden hengen huoneessa, Huone on ennenkaikkea erittäin kylmä ja toisekseen hieman homeinen, mutta muuten ihan mukava ja kompakti.

Ensimmäinen huoneeni, joka vaihtui pienempään wifillä varustettuun yhden hengen huoneeseen (josta kuvia myöhemmin) 

Vuoriston koleutta pääsimme pakoon Tangaan viikonlopuksi. Hikinen bussimatka oli sen arvoinen sillä Tanga oli oikein mielyttävä rantakaupunki ja viikon palelleet varpaat pääsi kuumaan hiekkaan ja lämpimään meriveteen lämmittelemään. Tänään oli taas paluu arkeen, mutta ei kauaa, sillä ensi viikonloppuna matkaamme kohti Bagamoyon valkoisia hiekkarantoja.

Feeling goood!

Suoraan hotellilta rannalle <3

Amboni caves, Tanga

Tässä tälläinen parin viikon kiri kaikesta mahdollisesta. Kaikki siis hyvin ja matka jatkuu..

Nyt pian illalliselle ennen kuin ruotsalaiset syö kaiken!


Katja

Ps. Tarina blogin nimen takaa myöhemmin..