Lukukauden alku

Viime lauantaina viimeisetkin ruotsalaiset kurssitoverini lähtivät kampukselta omiin harjoittelupaikkoihinsa ympäri Tansaniaa. Juuri kun oli alkanut kotiutumaan, löytänyt ne omat tyypit porukasta ja alkanut nauttimaan täällä olosta, oli aika taas uuden alun.

Viimeviikon lopulla kampus alueet alkoivat täyttyä yliopiston opiskelijoista. Viikonlopun päättyessä ruotsalaisten asuttamat huoneet olivat jo täynnä uusia kasvoja. Yliopistoalueita on kaksi: kampus A ja B. Molemmilla kampuksilla on sekä asuntola että opetus rakennuksia. A:lta B:lle pääsee kuvan kaunista metsäpolkua pitkin, jonka kävelee alle 15min (vaikkakin tuo polku on tullut jo turhankin tutuksi kuluneen viikon aikana). Kampus A:n asuntolat, missä minäkin asustan, on tarkoitettu vain naisopiskelijoille (en tiedä miksi). B:llä majoittuu sekä miehiä että naisia.

Koulutie

Maisemiin en ole vielä kyllästynyt..

Lukukauden aloitus ei ole mennyt ihan niinku Suomessa. Mutta kun päästää irti kiireestä ja antaa asioiden mennä omalla painolla, niin jotenkin ne asiat kuitenkin vain järjestyvät, ja vieläpä juuri sopivasti viimetippaan. Ensimmäisenä ongelmana oli kursseille rekisteröityminen ja ylipäätään se mitkä kurssit valitsen. Kurssien valintaan en saanut kaipaamaani apua, mutta toistaiseksi olen tyytyväinen aikaansaamaani lopputulokseen, joka on sekoitus 1. 2. ja 3. vuoden kursseja. Seuraavan kuuden viikon aikana opiskelen seuraavaa:

• Foundations of faith, diakonia and ethics
• Introduction to hearing impairments
• Sign Language 2
• Early intervention for students with deaf-blindness
• Aural Rehabilitation
• Globalization and African history

Lukukausi alkoi virallisesti viime torstaina, mutta vielä ei kaikki käy ihan täysillä. Tämän viikon kymmenestä luennosta minulla on ollut kolme. Kaikki opettajat eivät ole vielä paikalla ja kuulemma myös opiskelijoita uupuu vielä.

JEE!

Tämä on ollut tällä viikolla tuttu näky, kun olen reippaana kiirehtinyt luennolle

Koti-ikävä on ollut tämän viikon vaivana, ja asiaa ei auta se, että olen täällä keskellä ei mitään ilman mitään järkevää tekemistä (juu joo opparin aiheen vois keksiä ja harjoitteluhakemuksia pitäisi tehdä).

Uudet opiskelukaverini ovat olleet hyvin ystävällisiä ja huolehtivaisia, mutta tervehdysten ja esittelyjen jälkeen ei ole oikein juttu lähtenyt luistamaan. Vaikka opiskelukieli on yliopistossa englanti, on suurin osa erityisesti naispuolisista opiskelijoista hyvin ujoja puhumaan englantia. Oma swahilintaitoni sen sijaan riittää tervehdyksiin, itseni esittelyyn ja ostosten hoitamiseen sekä ravintola tilaukseen, siitä ei kovin syvällistä keskustelua aikaiseksi saa.

Olen ainut ulkomaalainen opiskelija täällä koko lukukaudella. Mutta juuri sopivasti ruotsalaisten opiskelijoiden lähdettyä, saapui ruotsista kaksi sairaanhoitoalan opettajaa tekemään opettajavaihtoa neljän viikon ajaksi. Olenkin viettänyt yllättävän paljon aikaa heistä toisen, vanhemman naisopettajan kanssa ja tarkoituksenamme onkin tehdä ensiviikonloppuna pieni reissu Tangaan ja tällä kertaa mennä tutustumaan myös paljon kehutun Panganin hiekkarantoihin.

Fiilikset ovat ailahdelleet täällä laidasta laitaan, mutta yleensä ne päätyvät hyvään. Eilisen, ei niin hyvän päivän, piristi moikkaamaan tullut apinajoukko auringonlaskun aikaan.

Apinaystäväni

ps: Vaikka kuvieni perustella näyttäisi siltä ettei täällä ole ihmisiä laisinkaan, niin on täällä ja paljon..

<3 Katja

Tansanialaisissa häissä

Vaikka swahilin kurssi itsessään ei ollut maailman antoisin, sen sivutuotteet, eli viikonloppureissut ovat antaneet sitäkin enemmän. Viimeisenä yhteisenä viikonloppuna meidät oli kutsuttu yliopiston työntekijän häihin Tangaan. Se oli jo perinteinen osa kurssia, sillä joka vuosi kurssin kanssa samaan aikaan oli ollut jonkun työntekijän häät.

Tansaniassa on tapana että kaikki vieraat osallistuvat häiden kustannuksiin. Ilmoittautumisen mukana jokainen maksoi 20 000tsh (n. 9€) häihin osallistumisesta, sitä vastaan sai ”pääsylipun” häihin. 

Häät oli todellakin jokaisen maksetun shillingin ja bussissa istutun tunnin arvoinen. Aluksi ajatus tuntemattoman ihmisen häihin osallistumisesta oli kieltämättä hieman outo, mutta tansanialaiseen tapaan meidät otettiin avosylin vastaan. 

Kirkon jälkeen koko juhlaseurue siirtyi rannalle seuraamaan hääparin kuvausta

Hääpari saapui paikalle kuinkas muuten kuin tanssien

Juhlavuohi

Päivä oli täynnä tanssia, iloa, tanssia, musiikkia, hyvää ruokaa ja juomaa ja vielä kerran tanssia. En muista milloin olen päivän aikana tanssinut niin paljon kuin siellä. Häistä jatkoimme iltaa vielä Tangan yöhön ja aamulla pään lisäksi kipeänä olivat myös jalat.

<3 Katja

Viikko kuvina

Swahilin opettajamme Estherin luona kylässä

Estherin kissa Maua (eli Kukka)

Opettajan poika Christian

Pääsin vihdoin viimein käymään Irentessä joka on noin 40min automatkan päässä yliopistolta. En tiedä miksi en ollut mennyt jo aiemmin, mutta aion mennä kyllä uudestaan!

Irente viewpoint

Just chilling..

Nami lounas

Nami lounasmaisema

Behind the scenes

Alkuviikko oli erittäin sateinen ja kylmä, joten kun keskiviikko iltapäivällä alkoi aurinko vihdoin pilkistää, lähdettiin me pienellä porukalla Irenten luomu farmille nauttimaan picnik lounasta. Farmin lounaassa mahtavaa on se, että kaikki tarjottavat on kasvatettu ja valmistettu paikan päällä: leipä, juustot, vihannekset, hedelmät, hillot ja herkullinen passionmehu.

Tummaa leipää ja juustoa = I'm in heaven!

Pitkästä aikaa sai kunnon kahvia <3

Löysin vihdoin kameleontin! Olin kuullut että niitä on täällä paljon, mutta en ollut onnistunut näkemään yhtään, kunnes lopulta löysin maailman pienimmän ja suoloisimman kameleontti vauvan. Seuraavaksi sitten isompaa metsästämään.

Vauva kameleontti

Sain viikon aikana myös teetettyä itselleni mekon ja kokemus oli mitä mielenkiintoisin. Räätäli ei puhunut englantia ja minun swahilin taidot riittivät sanomaan kyllä tai ei. Muistelin lämmöllä puva-tulkkauksen oppitunteja siinä kuvia piirellessäni, osoitellessa omaa ja ompelijattaren asua ja hokemalla kyllä ja ei. Lopputulos oli sitä suuremmalla syyllä mitä ihanin ja bonuksena ompelimon tytöt ja minä saatiin makeat naurut mekkoa suunnitellessa.

Kankaan jämäpaloista räätälin aputytöt ompeli minulle vielä huivin matkaan

Mekko tuli heti käyttöön sillä tämä viikonloppu meni tansanialaisten häiden merkeissä Tangassa. Kuvia häistä ja mekosta luvassa myöhemmin..

Baadae!

<3 Katja

Bagamoyo

Tansanaiassa matkustaminen vaatii pitkää pinnaa, hyviä istumalihaksia ja kestävän rakon. Ainakin siis bussilla matkustaminen, mikä on täällä yleisin tapa. Matka mihin menisi neljä tuntia Suomessa, saa täällä varata aikaa vähintään tuplamäärän. Tiet ovat huono kuntoisia ja matkalla sattuu ja tapahtuu.

Matka Magambasta Bagamoyoon kesti ihastuttavat 11 tuntia kaiken kaikkiaan. Perillä vietimme vain kaksi kokonaista päivää, mutta kyllä kannatti! Bagamoyo on ihana, valkoisen hiekkarannan reunustama kaupunki täynnä historiaa ja kulttuuria. Kyseinen viikonloppu oli erityisen täynnä kulttuuria, sillä saavuimme sopivasti Bagamoyon vuosittaisen taide- ja kulttuurifestivaalin aikaan. Kuvataiteen, tanssin ja akrobatian lisäksi sain viikonlopun aikana nauttia trooppisen kuumasta ilmasta ja sitäkin lämpimämmästä merivedestä. Myös makunystyrät saivat kaipaamaansa vaihtelua. (Täällä koululla syömme suurinpiirtein samaa ruokaa aamusta iltaan ja päivästä toiseen.)

Pizzaa jee!

Yksin matkustamisen hyvä puoli: ei tarvi jakaa huonetta.
It's all mine!

Kaolen raunioalue

Baobab eli Apinanleipäpuu

Illallinen Poa Poa:ssa

Niin joo ja paluumatka kesti onneksi vain 7 tuntia..



<3:Katja